Minskyy!

Minsky on toinen kaikista kohtaamistani kissoista, josta aidosti pidän. Lapsuudessani meillä oli kotona "paljon ulkoileva perhekissa" eli käytännössä villikissa ja mummolassa "raavin sinut verille" -kissa, joten kissaelämykseni ovat jääneet jostain syystä tavallista huonommalle tolalle. Monta vuotta oon mieltänyt itseni 100% koiraihmiseksi, mutta uskoni koirajumaluuteen on alkanut horjua täällä mustavalkoisen söpöläisen takia. Minsky on ensimmäinen ns. tavallinen kissa, joka oikeasti tykkää musta! Oon aina ajatellut, et kissat on tunteettomia ja itsekkäitä kakkiaisia, joilla ei ole kykyä tuntea empatiaa toisia olentoja kohtaan. Mulle tää muutos on oikeasti aika valtava, tämähän saattaa oikeasti muuttaa maailmankatsomustani. En koskaan varmaan saa kyllikseni hihkaista ääneen "Minskyy!", kun se jostain ilmestyy näköpiiriini. Usein se myös saattaa minua iltamyöhällä kotiovelle tai aiheuttaa rytmihäiriöitä aavemaisella äänettömyydellään. Minsky ei raavi eikä pure, kun rapsutan sitä, vaan se kehrää! Ensimmäinen sydäntenmurskaajakissani oli kuitenkin kaverini perheen lievästi kehitysvammainen ihanuus, vieläkin kaipaan sitä kuolamasiinaa. Kuolamasiinaa enemmän olen kuitenkin ikävöinyt Donnaa (Seniorijunioria, vauvaa, Tonskua/Donskua, Tse-Tseä, rakkaalla lapsella monta nimeä (miksi mulla on vain yksi?)), lol. Eilen yöbussissa kainosti kysyinkin tuntemattomalta mieheltä, että voisinko minä kenties hetken paijata hänen cockerspanieliaan t. Iisa 5-v. Aaaaaaa, sain siitä energiaa varmaan tulevan kuukauden edestä!

Tulevalla viikolla alkaa saksan kielen kurssi, super! Sinne pitää vaan mennä ihan tuhottoman aikaisin, sillä sinne otetaan jengiä saapumisjärjestyksen mukaan ja fyysinen läsnäolo on välttämätön heti ilmoittautumisen jälkeen tehtävän tasotestin takia. Saksan treenaamiseksi aloitin lukemaan englanniksi Agatha Christietä, koska satuin näkemään sen kirjahyllyssä saksan kielisten kirjojen välissä. Ajattelin kuitenkin ainakin katsoa abitreeneistä pari saksan tehtävää, en olisi uskonut enää ikinä surffailevani kyseisellä sivustolla. Yritän kuitenkin luottaa siihen, että sanoja palautuu pikku hiljaa mieleen muutenkin. Uusin oppimani sana on hoffentlich, niissä tunnelmissa kokeeseen myöskin.

Au paireilu ei ole oikeastaan kovin ihmeellistä sinällään. Vietän tavallista perhe-elämää, jossa vain mukisematta siivoan keittiötä ja vietän aikaa pikkusiskon kanssa ja teen noita asioita vielä ihan mielelläni. Välillä mietiskelen, miten kotona ollessani keittiön siivoaminen saattoi olla maailman tylsintä puuhaa, mutta täällä intoudun välillä hinkkaamaan kaapinoviakin. Silitän vaihtelevasti noin pari kertaa viikossa muutamia paitoja vähän vaihtelevasti, mutta odotan sitä hetkeä, kun osaan silittää kauluspaidat nopeasti hyvällä lopputuloksella. Kerran näin untakin, että menin Suomessa pesulaan silittämään kauluspaitoja ja loin sillä urani. Mun pitäisi kyllä tänään varmaan siivota vessa. 

Jos teillä ei ole mitään kirjaa luettavaksi, niin yksi hyvä vaihtoehto olisi Minun suomalainen vaimoni. En muista kirjailijan nimeä, mutta kirjassa oli hauskoja huomioita suomalaisuudesta ulkomaalaisen silmin, niihinhän ei voi koskaan kyllästyä. Luin sen yksi päivä viime viikolla yhdeltä istumalta naureskellen ääneen muutaman sivun välein. Suosittelen!

Viime viikko oli ensimmäinen, jolloin alkoi todella puuduttaa jatkuva ravaaminen kaupungilla ja baareissa. Vietettiin suomalaisten kanssa laatuaikaa keskenämme hyvän ruoan ja elokuvan merkeissä muutamana iltana, ja pakko sanoa niiden olleen yhtiä parhaita hetkiä täällä ollessani. Baareilu mun kohdalla on tarkoittanut täällä lähinnä ehdottomana maksimina kolmea alkoholiannosta ja baarin vaihtamista vähintään kahdesti, usein kolmesti ja aamuyöllä valumista superväsyneenä kotiin. Vaikka sinällään täällä on täydelliset puitteet dokaamiselle, niin ei ole oikeastaan edes tehnyt mieli lähteä sille tielle. Kerran meni vähän lujaa, mutta tylsästi muistelen sitä tällä hetkellä lapsuksena. Älkää kuitenkaan huoliko, tuon teille kyllä asianmukaisia tuliaisia sitten jouluksi!

Syksy pelmahti kertaheitolla paikalle. Viime viikonloppu oli viimeinen miellyttävän lämmin reiluna +20C, maanantaina iski sitten +10-15C kelit tilalle. Kesävaatteet putosivat ihmisten yltä tasatahdissa lämpömittarin lukemien kanssa ja tilalle saapui harmaus sadepilvien ja syysvaatteiden hahmossa. Myönnän odottaneeni tätä hetkeä onnellisena siitä tiedosta, että nyt voin oikeasti käyttää villavaatteita näyttämättä kornilta hellevaatteisiin pukeutuneiden ihmisten rinnalla, mutta vähän jäi kyllä ikävä kesäisiä värisävyjä. Mutta ei se mitään, kyllä se kesä vielä pöllähtää ilmoille.

Viime viikonloppuna oli muuten yksi tän vuoden kohokohdista: Flohmarket! Ostin sieltä ihan sikana kaikkea varmaan suunnilleen 50e arvosta, kun en osaa oikein saada samanlaista nautintoa kauppashoppailusta eli rahaa oli jäänyt vähän sukanvarteen. Turhuuden esikuvina nostettakoot esille olkihattu, jota pääsen varmaan käyttämään vasta tulevana keväänä ja kaksi pientä vinyylilevyä, joissa oli kiva pinkin sävyinen kuviointi. Spottasin kaksi uutta kirpparia tulevalle viikonlopulle: meidän lähellä pidettävien Vihreiden ja sitten keskustassa sekä la että su järkättävä kaiketi kirkon organisoima kirpputori. Sormet syyhyää jo nyt!

Anteeksi, että oon superhuono kirjoittaa kirjeitä. Haluisin käydä ostamassa jotain kunnon kirjepaperia, mutta en oo vielä saanut aikaiseksi ostaa sitä. Kyllä mä vielä jossain välissä ryhdistäydyn ja huomaatte kortin kolahtavan postilaatikkoonne vielä joku päivä!

P.s. Ensimmäinen varma vieras saapuu lokakuun 21.-26. päivä tänne, parasta! Eilen illalla eksyilin ilman karttaa nähtävyydeltä toiselle, joten osaan kuljettaa Iiristä paikasta toiseen ilman varsinaista tietoa mistään. Oli semisti noloa kysyä Hofburgin kohdalla, että mitähän nämä hulpeat pytingit oikein on nimeltään.

P.p.s. Hajottaa mun kappalejako ja jäsentely.