torstai 17. marraskuuta 2011

Poppasen Maija

Wien olisi otollinen kaupunki Marylle, sillä täällä tuulee välillä suhteettoman paljon, lapsenvahteja tarvitaan ja nuohoojiakin löytyy! Ensimmäistä kertaa elämässäni näin nuohoojia tossa kaksi tuntia sitten viedessäni tyttöä kouluun, kuvittelin mielessäni vanhemman nuohoojamestariksi ja nuoremman oppipojaksi. Joskus tulevaisuudesssa muutaman ikuisuuden kuluttua "pysyvää" kotia etsiessäni yhtenä ehtona on takan olemassaolo, jotta näkisin nuohoojia. Vai pitäisikö itse ryhtyä nuohoojaksi, siitä voisin repiä hieman arkiromantiikkaa elämääni.

Pari iltaa takaperin oltiin tyttöjen kanssa Rathausin (turisti)joulumarkkinoilla, kyllä jopa paatuneen allekirjoittajan sydän siinä suli. Sorruin ostamaan suklaakuorrutteisen omenan ja kuolasin käsintehtyjen konvehtien perään, mutta jostain syystä en tajunnut ostaa niitä. Maistoin ensimmäistä kertaa Glühweinia, oli ehkä vähän turhan mausteista. Puihin oli pistetty vaikka mitä toimittamaan jouluvalojen virkaa, suurin osa oli enemmän tai vähemmän mauttomia, vaikka sytyinkin niille jostain syystä. Puihin oli ripustettu mm. vilkkuvia lumiukko- ja sydänlamppuja, jessus. Mentiin vielä illalla istuskelemaan 1516-nimiseen kansainväliseen baariin, joka on kyllä yksi parhaista paikoista täällä. Matkalla sinne hehkutettiin miltei hysteerisinä Suomea ja laskettiin päiviä joululomaan. Uskomatonta, miten paljon sitä oikeasti näyttää huumaantuvan pelkästään Suomen ajattelemisesta, oon saletisti suu messingillä koko loman.

Joulutunnelmat muutenkin kasvavat pikku hiljaa. Ensimmäistä kertaa useampaan vuoteen löydän itsestäni jouluihmistä, mutta uskon sen olevan vain naamioitunutta kaipuuta Suomeen. Kuitenkin nauroin ääneen, kun avasin isosiskoni Kertun lähettämän paketin, kun sisältä paljastui mm. Muumi-joulukalenteri! Voisin sen kunniaksi korkata vihdoin yhden noista lakritsapusseista, jotka pikkusisko toi lokakuussa.

Ai niin, Juuso, Milja ja Viljami tulee joululomani jälkeen tänne, käsittämättömän mahtavaa! Oon vaan tosi onnellinen ja kiitollinen, et jengi jaksaa tulla tänne. Ihanaa näyttää, et mitä ja missä mä duunailen tän vuoden, vaikka pääpointtina onkin viettää mahtavaa aikaa yhdessä.

Pidettiin ulkomaalaisille kavereille Suomi-ilta muutama viikko takaperin ja ilta oli kyllä kieltämättä onnistunut. Tehtiin aivan taivaallisen makuisia karjalanpiirakoita ja vieraille kelpasi kyllä kaikki muu suomalaisravinto paitsi Turkinpippureilla maustettu viina. Tarjoiltiin karjalanpiirakoiden lisäksi karjalanpaistia, lihapullia, perunamuussia, lohileipiä, mustikkapiirakkaa, suomalaisia klassikkobiisejä, Miesten vuoroa, huijauksena lihapullaskoolausta ja rento ilta oli. Mun piti mennä kotia suoraan nukkumaan, mutta meninkin Heidin luokse teelle ja olin kotona kahdeksan aikoihin aamulla.

Viime viikonloppuna kävin ensimmäistä kertaa Naschmarketilla, vaikka siellä se on odotellut jo kolmen kuukauden ajan. Järjettömän ihanat markkinat, sieltä löytyy about kaikkea. Alue on kaiketi jaettu ruokapuoleen ja tavarapuoleen, kummatkin oli enemmän kuin näkemisen arvoisia. Perhe halusi saada sitruunaruohoa ja intialaisia mausteita sieltä, joten lähdin niiden perään. Oli semisti videopelimäinen fiilis, kun sitruunaruohon löytäminen kuulemma vaatisi kiinalaisten löytämistä. En sitten löytänyt kiinalaisia tarkasta haravoimisesta huolimatta, mutta onneksi yhdeltä tympeältä herralta löytyi niitä. Lankesin ostamaan nahkarepun, sellaisesta oon unelmoinut jo liian kauan.

Samana päivänä käytiin lasten ja Lauran kanssa luistelemassa talon katolla olevalla jääkentällä. Ei sieltä nähnyt oikeastaan mitään, sillä ympäröivät rakennukset olivat korkeampia, mutta symppistä oli. Oltiin suhteellisen suvereeneja luistelijoita muihin verrattuna, muutama taitoluistelija ja yllättäen turkkilaisjätkä veti kuitenkin pidemmän korren. Luisteleminen on yksi mun lempiharrastuksista talvena, vaikka kahtena viime vuotena Suomessa oon saanut harmittavan harvoin luistimet alleni. Pitää kyl ottaa menetettyä aikaa takaisin tänä talvena.

Tulin viime viikolla tai tämän viikon alussa uudestaan kipeäksi, yeah. Sorruin pukeutumaan liian kevyesti ja se oli sitten siinä, turhamaisuudesta saa kärsiä. Nyt on oikea käsi muuttunut teekuppitelineeksi ja sellaisena se taitaa pysyäkin vielä pari päivää, jotta voisin uudestisyntyä tulevalla viikolla.

Äh, kai mulla olisi enemmänkin kerrottavaa, mutta en ole kuukauteen kirjoitellut ydinsanoja tapahtumista muistiin, joten muistan vain viime viikot parhaiten. No leikkasin ainakin hiuksia entistä lyhyemmiksi, mutta paremmin mulle sopi se kikkaraotsis. Kasvattelen sitä tässä takaisin ja totean pohdiskelevani jo uuden hiusvärin sävyä, en taidakaan kasvattaa omaa hiusta ainakaan heti takaisin kun värjäämisen makuun kerran pääsin.