tiistai 31. tammikuuta 2012

Jäähyväisiä ja siirtymä kohti tuntematonta

Eilisillan ja -yön aikana tajusin menettäväni enemmän ihmisiä kerralla kuin koskaan ennen. Täällä asuessa on tullut hengattua ja tutustutta erilaisiin ihmisiin kuten vaihto-opiskelijoihin ja (suurin) osa heistä asui täällä vain yhden lukukauden ajan. Jotenkin pari päivää sitten en osannut vielä valmistautua tähän menetykseen, koska en osannut hahmottaa tilanteen vakavuutta ja lopullisuutta. Toissapäivänä en ollut vielä kovinkaan murheissani, ajattelin vain kaikkea hyvää jo kokemistamme yhteisistä hetkistä. Eilen kuitenkin tilanne realisoitui ihmisten pakkaamista seuratessa ja jäähyväislahjoja antaessa. Parkuminen oli turhankin lähellä ja okei, kyllä minä loppuillasta niitä kyyneliä sitten vuodatin sydän särkyneenä.

Ihmiset, keihin olen täällä ollessani tutustunut, ovat aivan mielettömiä, ainutlaatuisia ja mahtavia persoonia. Heidän kanssaan olen viettänyt lukuisia unohtumattomia hetkiä sekä hyvässä että pahassa. Heidän lähtiessä tämän päivän ja huomisen aikana ei vain heidän elämänsä vaan myös minun elämäni muuttuu. Arki oli rakentunut osin heidän ympärilleen ja nyt jäljellä on vain tyhjyyttä siellä täällä. Tiedän tilanteen korjautuvan kuluvien viikkojen aikana, mutta se ei pyyhi mielestäni pois heidän muistoaan. Elämää, jonka vaihtarit vievät mennessään, ei kukaan saa enää takaisin, ei jäävät eikä lähtevät. Vihaan olla se jäävä osapuoli.

Toisaalta pitäisi muistaa, että en ole oikeastaan menettämässä ketään. Pablo sai lohdutettua minua kertomalla sen yksinkertaisen seikan, että ihmiset vain muuttavat vähän kauemmaksi, mutta ovat kuitenkin siellä minne ikinä menevätkin. Ei kukaan tässä sentään kuolemassa ole ja tulevaisuudessa näen vuoren varmasti osaa heistä.

Toivon kaikkea todella hyvää, eritoten menestystä ja onnea teille kaikille. Tiedän ettei ulkomaalaiset lue tätä blogia vaikka tämän postauksen olisinkin tehnyt englanniksi, joten tämä on lähinnä omistettu teille ihanille suomalaisille vaihtariystävilleni. Teitä kaikkia tullaan kaipaamaan ja täällä on kesään asti ihmisiä odottamassa teitä. Kiitos, että olitte tällä samalla matkalla kanssani.


Kaikella rakkaudella, kunnioituksella ja pyytteettömästi elämän parhaimpia hedelmiä teille toivoen,
Iisa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti