Budapestista ja Bratislavasta

Haluan kertoa Unkarista ja Slovakiasta muutamia huomioita, joista osa on matkaoppaasta poimittuja ja osa muutaman tunnin visiitin ajalta rekisteröityjä seikkoja. Tosiaan, lähdettiin Juuson, Miljan, Viljamin ja Heidin kanssa aikalailla äkkilähtöinä bussilla ensin Budapestiin ja muutamaa päivää myöhemmin Bratislavaan päiväreissulle. Budapestin bussiliput maksoivat 21e ja Bratislavan 12e, joten halvaksi tuli. Kummallakin kerralla ostettiin liput toimistolta, jossa loppusumma oli euron parin verran korkeampi kuin netistä ostettaessa, mutta varmuus ostoksen onnistumisesta jää kuitenkin paremmin käteen.

Kumpaakin reissua leimasi menobussissa hikinen matkaoppaan selaaminen, sillä kenelläkään ei ollut käytännön tasolla paljoa hajua kohdemaista tai -kaupungeista. Historiaa aktiivisesti aikoinaan lukeneena yllätin itseni täydellisellä tietämättömyydellä Unkarin ja Slovakian historiasta. Unkari kuitenkin on ollut aikoinaan Habsburgien alaisuudessa muodostaen mm. Itävalta-Unkarin. Näiltä ajoilta mitä luultavimmin Unkarissa katsotaan itävaltalaisia vähän alentavasti ja esimerkiksi kippistely on vastoin maan tapoja sen muistuttaessa liikaa Unkarin itävaltalaisaikoja. Tosin kuulin sitten paikalliselta kaverilta paluubussissa, että he saattavat kyllä nostella maljoja viinilaseilla, mutta lasit eivät saa koskea toisiaan.

Unkari oli monella tapaa täydellisen ihastuttava. Parlamentin edessä katu oli halkeillut, monet rakennukset vaikuttivat suorastaan homssuisilta ja arkkitehtuurinen rikkaus oli kaunista. Rakastan neuvostohenkisyyttä todella paljon, vaikka kommariksi en tunnustaudu. Tyylilajiltaan se sielukkuudellaan kuitenkin puhuttelee minua jollain tasolla, olisitte nähneet minut henkäilemässä niiden vanhojen ja rämien graffiteilla töherrettyjen bussien perään.

Oma settinsä oli tietenkin unkarin kieli. Ei mitään toivoa ymmärtää sitä millään tasolla, lähimpänä suomalaista vastinetta oli nollaa tarkoittava nulla, mutta muuten mentiin pitkälle ohitse. Kieli tuntuu olevan täynnä o-, ö-, c-, z-, t-, s- ja kaksoisvokaalimerkintää tarkoittavia heittomerkkejä ja näyttää kirjoitusasultaan ehkä vienosti islannilta. Sanoja sinällään varmaan olisi ollut helppo lausua, mutta ääneenlukuyritykset kuihtuivat usein naurukohtaukseksi. Siinä sitten yrittää tosissaan vääntää ääneen lausetta "Igazságügyi szakértői és kutató intézetek", mikä translate.googlen mukaan tarkoittaa kaiketi oikeuslääketiedettä ja tutkimuslaitosta. Unkarin kielen aakkoset onkin sitten tässä: a, á, b, c, cs, d, dz, dzs, e, é, f, g, gy, h, i, í, j, k, l, ly, m, n, ny, o, ó, ö, ő, p, q, r, s, sz, t, ty, u, ú, ü, ű, v, w, x, y, z, zs, joten niitä riittää.

Hintataso oli käsittämättömän alhainen Unkarissa, siis Jeesus kun sai todella onnistuneen alku- ja pääruoan viineineen viidellä eurolla! Ja viiniä muuten tilataan deseinä, mikä kuulostaa suhteellisen juntilta, mutta ei varmasti ainakaan aiheuta epäselvyyksiä annoksien koossa. Unkarin forintti (HUF) kuitenkin kärsii suhteellisen kroonisesta inflaatiosta, eikä nykyisen hallituksen toimet ole ainakaan auttaneet pitämään valuuttaa kansainvälisessä suosiossa. Heidi, Milja ja Viljami juttelivat Unkarissa viikon lomailleen hollantilaisen pariskunnan kanssa bussissa ja nämä kertoivat valuutan arvon tippuneen euroon nähden 7% viikon aikana. Yksi euro on suunnilleen 315 forinttia, mutta silti oli siinä jotain glamouria pitää 10 000 forintin seteliä käsissään. 

Bratislava tuntui vähän lamelta Budapestin jälkeen, mikä johtui osin varmasti Bratislavan pienestä koosta. Budapestissa asuu reilu 1,7 miljoonaa asukasta ja Bratislavassa vain nuhjuiset reilu 400 000 asukasta. Liiskasin lukin päiväkirjaani vasten paniikissa, kun naamaani kutittanut irtohius ei ollutkaan hius. Lentokenttä oli yllättävän lähellä keskustaa ja sekin vaikutti todella pieneltä, kokoluokka oli lähellä Tikkakosken lentokenttää melkein.

Bratislava ei alkanut kovinkaan ihastuttavasti, sillä saimme lentokentältä kannoillemme erittäin oudon pojan, jolla saattoi hyvinkin olla myös jotain henkistä vajavuutta. Sinällään harmiton ja ystävällinen tapaus oli, sillä hän auttoi lentokentällä kaikkia tiettyyn bussiin nousevia matkustajia eli mm. meitä ostamaan lipun minne he halusivatkin päästä, mutta sitten poika lähtikin kuudenneksi pyöräksi. Noustiin pois bussista ja poika jäi viereemme seisomaan. Alkuun ei edes tajuttu, että se aikoi hengata meidän kanssamme (ikuisesti), mutta sitten kun se seurasi seurueemme jäseniä yksittäin ja koetti paimenkoiran tavoin pitää meitä yhdessä, oli vitsit vähitellen vähissä. Halusimme päästä pojasta vähitellen eroon, sillä viidestäänhän meidän piti kulkea eikä random kukalie kannoillamme. Minulla oli vielä lisäsyynä eroonpääsemisessä se, että oma paluubussini Wieniin lähti kolme tuntia myöhemmin kuin muilla, enkä todellakaan halunnut jäädä yksin randomin seuraajan kanssa. Epäilimme häntä myös varkaaksi, sillä hän olin ainakin Juuson mukaan tuijotellut meidän laukkujamme bussissa. Tapaus oli loppujen lopuksi niin ahdistavaa, että yritimme juosta nurkan taakse karkuun piiloon häneltä siinä kuitenkaan onnistumatta, ja hän jatkoi seurassa hengaamista kuin ei mitään jatkaen vain slovakian puhumista. Jouduimme lopulta turvautumaan paikallisen apuun, sillä poika ei puhunut sanaakaan saksaa eikä englantia. Paikallinen mies kuitenkin uhkasi häntä kiihkottomasti poliisilla, ja saimme sitten jatkaa keskenään matkaamme.

Bratislava oli hämmentävä kaupunki, sillä missään ei näkynyt nuoria. Paikalliset kaikki olivat yli 60-vuotiaita pappoja ja mummoja, mutta suurin keskustassa liikkunut ihmisryhmä oli me turistit, vaikka meitäkin oli vain kourallinen. Kadut loistivat tyhjyyttään, vaikka autoja kyllä kulki isoimmilla teillä. Löysin myöhemmin eräältä isolta ostarilta rich bitch -teinit, mutta oikeasti ulkona heitä ei liikkunut yhtäkään kappaletta. Okei, sääkään ei ollut varsinkaan iltapäivästä parhain mahdollinen, mutta oli se silti outoa. ¨

Kun muut läksivät takaisin Wieniin katsomaan balettia, lähdin joen toiselle puolelle muka seikkailemaan. Päädyin tosiaan sitten sinne teiniostarille ja supermarkettiin ostoksille, mukaan tarttui mm. jumalaisen ihania kaupungin nimikkomakkaroita. Sieltä kävin kuvaamassa ylikulkusillalta pari kuvaa neuvostokerrostaloista, mutta ei ne ole näyttämisen arvoisia, linnan pihalta oli miljoonasti paremmat näkyvät. Vanhan keskustan puoli oli kuitenkin huomattavasti vähemmän spurgu kuin neuvostopuoli, tuloerot oli ikävän selkeitä ihmisten välillä.

Lopuksi ennen lähtöä halusin käydä safkaamassa jossain perinteisen näköisessä raflassa, mutta ruoka ei ollut kovin innoittavaa. Pyysin tarjoilijaa auttamaan perinteisen slovakialaisruoan tilaamisessa ja pääruoaksi eksyi perunapannukakkua ja niiden päällä pihvejä. Niitä sitten piti dipata maustamattomaan kermaviilikastikkeeseen ja köyhä salaatti piilotteli pihvien ja kakkujen seassa, ei ollut kovin kummoinen makuelämys. Olueksi erehdyin tilaamaan jonkun kamalan tšekkiläisen oluen, jossa oli se hirveä metallinen vivahde, jota inhoan. Jälkiruoaksi otin lettuja, joiden sisällä oli aprikoosihilloa ja päällä juoksevaa marjahilloa sekä kermavaahtoa. Minun makuuni se oli ehkä vähän ylimakea, mutta kuitenkin ihastuttava tylsän pääruoan jälkeen.

Jouduin kiiruhtamaan bussiasemalle vähän kovempaa ja asemalle päästyä kunto petti, kroppani kosti taivuttamalla minut yskäkohtauksen kouriin. Vaikutin varmasti lievästi humalaiselta toikkaroidessani epämääräisesti sinne tänne. Tosiaan tulin Suomessa viimeisenä päivänä kipeäksi, kuumetta en missään välissä mitannut, mutta ääni meni totaalisesti yhdessä vaiheessa. Sammuin sitten paluubussiin yskäkohtauksen uuvuttamana ja heräsin vasta Wienissä.

Kaupunkeina pidin tosiaan Budapestia kiinnostavampana kuin Bratislavaa, koska Budapest tuntui Bratislavaa selkeästi nuhjuisemmalta. Bratislavassa tosin jengi osasi puhua englantia minusta yleisemmin kuin Wienissä osataan, joten toisaalta siellä olisi suhteellisen helppo matkustaa. Unkarissa sössötin saksaa, vaikka englannin ja saksan ollessa vaihtoehtoina jengi mielummin puhui minulle englantia sitten takaisin. Oli jotenkin kauhean vaikeaa yrittää riisua saksaa pois päältä, kun on tottunut ulkomailla aina vain yrittämään änkyttää saksaa kaikille takaisin.

Pakko päästä kiertämään laajemmaltikin Itä-Eurooppaa ja mieluiten myös Venäjää itseään joku päivä, haluan nähdä neuvostoajan jäljet ja nuhjuiset maat ja mannut ennen kuin niiden viimeiset muistomerkit jyrätään maan tasalle uudistuksen nimissä.