Ruma

Mulle tulee vähän kokkaaminen mieleen au pairina olemisesta, sillä täällä elämä kulkee kuin vuoristorata. Ylös ja alas, oho tulikin yllätyskurvi! Vauhti huumaa ja vaikka välillä hirvittää, niin hauskaa on.

Tänään pistin tyttöseni ensimmäistä kertaa melkein omin avuin nukkumaan, perheen entinen au pair Essi seisoi korskeasti taustajoukoissa. Pientä positiivista väsymysiltahepulia oli ilmassa iltatoimiin patistaessa, mutta vastarinta oli olematonta, kun tarjottiin mahdollisuutta pötkähtää sänkyyn. Aiemmin kun olen avustanut/pistänyt iltatoimia alulle, on yleensä homma mennyt enemmän pelleilyn kuin tekemisen puolelle. Kerran kannoin tytön kolmesti yläkertaan, kun se mokoma karkasi aina keskikerrokseen. Hampaidenpesukin oli suoranainen farssi siihen asti kunnes Klaus tuli kotiin. Oma auktoriteetti jäi kyllä silloin katujyrän alle, mutta nyt pistetili on tasan.

Kikka lähti tänä aamuna takaisin Suomeen ja huomenna Iiris tulee tänne, joten pidin tänään pötköttelypäiväni. Nukuin muun muassa pitkästä aikaa päiväunet ja luin uutisia. Leivoin myös kolmatta kertaa leipää täällä, nyt alkaa olla jo haju siitäkin. Eka leipä oli onnettoman raaka, toinen tylsä, mutta nyt oli suhteellisen toimiva. Tein eilen myös kasvispiirakkaa, mutta homma kaatui liian pieniin kananmuniin. Siitä tuli jotain taikinaisen kasviskeiton tyyppistä hieman jähmettynyttä settiä. Seuraavalla kerralla lataan piirakan kananmunilla tai keksin vaihtoehtoisen taktiikan. Huomenna ei tarvitse onneksi laittaa ruokaa, saa vähän tuulettautua keittiöhöyryistä ja suunnitella jotain innovatiivista safkaa tulevalle viikolle.

Mulla alkoi tänään valua taas räkää nenästä, en todellakaan ole valmis uuteen kipeilyyn. Elokuun kolmen viikon flunssakärsimykseni jälkeen about jokainen suomalainen täällä on kohdannut saman, kiellän osuuteni asiaan.

Äiti ja muutama muu saattaa saada nyt slaagin, mutta aion kokeilla värjätä hiuksia. Hiusten pituus on tällä hetkellä vajaa 10cm, joten sen verta hiusta menee maksimissaan pilalle. En ole koskaan ennen värjännyt hiuksia ja nyt turvallisen välimatkan päästä kotoa sitä voisi kokeillakin. Jouluun mennessä on taas koskematon kuontalo. Oon miettinyt kyllä myös hiusten kasvattamista, mutta varsinkin tästä pituudesta homma tuntuu ihan hullulta. En usko sisäistäneeni vieläkään ihan täydellisesti nykyistä hiusmalliani, kuvittelen nääs kasvattavani pitkät hiukset takaisin hujauksessa. Vähän kyllästyttää yksipuolinen stailaus.

Oon käyttänyt niin paljon huulipunaa ja niin vähän rasvannut/antanut huulten palautua pohjustuksesta, että suupielet on kuivunut ihan sikana. Yksi päivä sattui avata suuta suht ammolleen, joten oli pakko aloittaa hoitokuuri. Blistex maksaa täällä alle 1,50e ja onhan mulla Nivean minikiekko akuutteihin hetkiin.

Pelasin tänään Afrikan tähteä sitten ikuisuuden, ihan paras peli! Alkoi himottaa myös Monopoli ja se myyräpeli, jossa myyrien pitää päästä kolojen kautta alemman tason pelilaudalle ja lopulta joku saa kultaisen lapion.

Heidi löysi täältä kuoron! Aivan upeaa. Jumaleissön, kuoron! Ei tarvitse laulaa enää SMG:tä tai Ultra Brata tai suomalaisia klassikkobiisejä bussipysäkeillä yksisseen tai kaverin kanssa etsien balanssia. Eräs skotti löysi myös jalisporukan täältä, halleluja! Jumppatunneille en ole vielä kertaakaan jaksanut eksyä, mutta onneksi lenkillä olen jaksanut käydä pari kertaa viikossa. En ole muuten pyöräillyt reiluun kahteen kuukauteen. Tosi hämmentävää, sillä yleensä mulla ei ole muuta tapaa liikkua paikasta toiseen. Huomaa helposti, miten jalkojen lihasrakenne on muuttunut kesästä. Saa nähdä, poljenko jouluna kinoksien keskellä niin kuin yleensä vai jätänkö kamikazeilun välistä. Epäilen unohtaneeni jotain olennaista talvipyöräilystä, kun en saa edes sopeutumisaikaa siihen.

Suomesta kaipaan ihan sikana Rumaa ja siellä hengaamista, ihan sairasta :D Olikohan mulla jotain muuta elämää ennen tätä kuin rumailu? Anw sinne syöksyn kyllä joululomalla.

Lupaan huomenna hakea postista postimerkkejä. Lupaan. Mut nyt meen nukkumaan, harmaat aivosoluni menivät jo edeltä.